Uimahalli 50 vuotta

 

Uimahalli-hanke liikkeelle 

Uimahallin rakentaminen alkaa

Maalisuora häämöttää

Uimahallin ovet avautuvat

Teuvalaiset rynnivät uimahalliin

Vesijuoksu on oiva kuntoilumuoto

 

 

 

Vesijuoksu on oiva kuntoilumuoto                                             

Uimahalleissa käy yhä enemmän vesijuoksijoita. Vesijuoksu lähti yleistymään 2000-luvun alussa, jolloin se alkoi muuttua kuntoutusmuodosta myös kuntoilumuodoksi. Useimmiten vesijuoksun apuna käytetään vesivyötä. Tekniikka ei ole vaikea, mutta vesivyön tulee olla oikeanlainen. Vesijuoksua voi harrastaa uimahalleissa mutta myös luonnonvesissä. Vedessä ollaan hartioita myöten ja liikutaan juosten tai kävellen. Pinnalla pysymisessä ja pystyasennossa liikkumisessa auttaa vyötärölle sidottava vesivyö. Vesivyö ei kuitenkaan kannattele pelastusliivin lailla, joten uimataidoton tarvitsee valvontaa. Vesivyön lisäksi voidaan käyttää nilkoissa vastusvälineitä, käsissä vesihanskoja ja jaloissa vesikenkiä.

Vesijuoksu on tehokasta liikuntaa, sillä vesi on tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma. Vesijuoksu polttaa rasvaa ja kiinteyttää. Laji lisää suosiotaan huimasti koko ajan. Kelluttava vesivyö antaa kuntoilijalle paljon lisätoimintamahdollisuuksia, kun syvässä vedessä tehtävien liikevaihtoehtojen määrä kasvaa. Vesijuoksu tarjoaa uuden liikkumistavan vedessä niille, joille perinteinen uinti ei syystä tai toisesta sovi. Vesivyö kantaa vedessä niin, että liikkua voi pystyasennossa tai perinteisissä uintiasennoissa. Vesijuoksu soveltuu erityisesti alaraajojen nivelkivuista kärsiville, niska- ja selkäkipuja poteville, ylipainoisille, vammaisille, pitkäaikaissairaille, ikääntyneille ja lapsille, avantouimareiden kesäharjoitteluun, monenlaisille kuntoutujille sekä urheilijoille peruskuntoharjoitteluun ja korvaavaan harjoitteluun.

Useimmiten vesijuoksu sopii uintia paremmin niska- ja hartiaseudun jännityksen vaivaamille, koska monet eivät hallitse oikeita uintitekniikoita

TEUVAN UIMAHALLISSA käy viikottain satakunta vesijuoksijaa. Yksi heistä on 75-vuotias eläkeläinen Ulla Rinteelä.

– Aloitin vesijuoksun kun muutin Perälästä Kirkonkylälle vuonna 2005. Siihen aikaan vesijuoksu alkoi tulla muotiin. Syy harrastuksen aloittamiseen oli terveydellinen. Minulta on selkäranka murtunut, polvessa tekonivel ja olkapään kiertäjäkalvo revennyt. Yhdessä vaiheessa polvi oli niin huonona, ettei tahtonut päästä kunnolla kävelemään kuivalla maalla. Vedessä se onnistui helposti. Vesijuoksusta on ollut minulle valtavan paljon apua kuntoutumisessa, Rinteelä kertoo.

Rinteelällä on omat vesijuoksuvälineet, joihin kuuluu vyö, hanskat ja kengät. Kenkien paino pitää juoksuasennon hyvänä. Teuvan uimahallilla on myös vuokrattavana vesijuoksuvälineitä. Jotkut voivat mieltää vesijuoksun ikäihmisten lajiksi, mutta Teuvankin uimahallissa käy kaikenikäisiä vesijuoksijoita. Aivan lapset eivät lajia harrasta, mutta muuten ikähaarukka on laaja. Vesijuoksu on siis hyvää kuntoutusta ja kuntoilua, mutta siinä on muitakin hyviä puolia.

– Meillä on kiva porukka ja juoksun ohessa on kiva jutella kaikenlaista. Se on samalla sellaista henkistäkin treenausta. Voin kyllä suositella vesijuoksua aivan kaikille ja kaiken ikäisille. Myös vesijumpat ovat hyviä. Voi hyppiä ja tehdä kiertoliikkeitä. Vedessä se onnistuu, vaikka kuivalla maalla siihen ei pystyisikään. Aivan erityinen kiitos pitää antaa henkilökunnalle. Tänne on aina niin mukava tulla. Vaikka olisi ollut kuinka huono päivä, niin aina kun täältä lähtee on hyvällä mielellä, Rinteelä kiittää.

Lokakuussa on Uimaliiton järjestämä Ui elämäsi kuntoon-kampanja, johon myös vesijuoksijat voivat osallistua. Kampanjassa uimareilta lasketaan lokakuun aikana uidut metrit ja juoksijoilta juostut minuutit. Aikooko Rinteelä osallistua?

– Kyllä osallistun. Muutamana vuotena olen ollut teuvan uimahallin vesijuoksijoiden ykkösenäkin, Rinteelä kehaisee.

Vesijuoksu on hyvää liikuntaa, jota voi suositella aivan kaikille ikään katsomatta. Etualalla oleva Ulla Rinteelä on yksi Teuvan uimahallin ahkerimmista vesijuoksijoista.

 

Teuvalaiset rynnivät uimahalliin

Kun uimahalli avattiin 24. huhtikuuta 1970, väkeä riitti tungokseksi saakka. Suosio ei kuitenkaan jäänyt vain alkupäiviin, vaan uimahalli oli kuntalaisten kovassa käytössä koko vuoden. Kaikkein vilkkain kuukausi oli toukokuu, jolloin uimahallin palveluita käytti 6072 kävijää. Päivistä eniten asiakkaita oli kevätkaudella 28. toukokuuta, jolloin kävijöitä oli 333 henkeä, ja syyskaudella 21. lokakuuta, jolloin kävijöitä oli 180. Yhteensä vuoden 1970 loppuun mennessä uimareita oli uskomattomat 30484 henkeä. Kuitenkin, laskettiin, että käyttökustannukset yhtä uintia kohden olivat 1,55 markkaa, kun taas tulo oli 1,39 markkaa. Näin ollen tappiota tuli siis 16 penniä yhtä uintia kohden.

Heti kesällä järjestettiin uimakouluja lapsille ja myös aikuisille. Kansalaisopisto jatkoi piirinä aikuisten uimakouluja myös syksyllä. Osanottajia näissä aikuisten uimakouluissa oli yhteensä 94, joista iältään 20-55 vuotiaita naisia 86.

AIVAN ENSIMMÄINEN aikuisten uimakoulukurssi oli tarkoitettu yli 50-vuotiaille naisille. Edellinen Teuvalla järjestetty uimakoulu oli päättynyt lähes 30 vuotta sitten. Mukaan ilmoittautui 10, mutta paikalle ilmestyi 17 innokasta oppilasta.

– Vain harvat oppilaista olivat aiemmin edes yrittäneet opetella uimataitoa. Jotkut eivät ole koskaan ennen edes kastaneet itseään veteen. Kolme kurssilaista keskeytti sairastumisen vuoksi, mutta muut pystyvät jo uimaan ainakin yhden altaanmitan, kertoi uimaopettja Kaisu Myllykangas kurssin loppupuolella.

Aikuisten uimaopetus ei eronnut juurikaan lasten vastaavasta. Oppimisessakaan ei ollut suuria eroja. Ainoa silmiinpistävä piirre oli, että vanhemmat oppilaat aristelivat veteen menoa selvästi enemmän kuin rämäpäiset lapset.

– Helppoahan tämä on! vakuutti opettaja Liisa Kotila, joka oli pistäytynyt joka kesä vedessä, mutta oppi vasta nyt kunnolla uimaan.

Hän arveli, että nyt oli hyvä aika opetella, sillä hän uskoi joutuvansa tuomaan omiakin oppilaitaan uimaan ja silloin olisi aika noloa, jos opettaja ei itse osaisi uida.

ENSIMMÄISEN UIMAKURSSIN jälkeen ikäluokkaa nuorennettiin kymmenen vuotta ja aloitettiin opetus noin 40-vuotiaille. Sen jälkeen jälleen nuorennettiin ja oli 30-vuotiaiden vuoro. Sitten kierros aloitettiin taas alusta. Aikuisten uimakoulun osallistujilta perittiin markka illalta. Lasten uimakoulut sen sijaan kustansi Teuvan kunta. Kunta oli kuitenkin kaukaa viisas, sillä sijoituksen sai takaisin, kun uimataidon oppineet lapset alkoivat käyttää uimahallia.

Vielä vuoden 1970 lopussa kunnanhallitus asetti toimikunnan, jonka tehtävänä oli kunnanhallituksen apuna valmistella ja käsitellä uimahallin toimintaan liittyviä asioita. Toimikunnan puheenjohtajana toimi urheilulautakunnan puheenjohtaja, metsäteknikko Veikko Rauhala.

 

Uimahallin ovet avautuvat

 

24. huhtikuuta vuonna 1970 oli suuri ja kauan odotettu päivä, kun uuden uimahallin ovet avattiin yleisölle. Ensimmäisenä altaaseen pääsivät kutsuvieraat ja heidän jälkeensä muut uimamaisterit. Kunnanhallitus oli käynyt koesukeltamassa altaan jo muutamaa päivää aiemmin. Heti avajaispäivästä lähtien uimahallilla oli kovat ruuhkat. Innokkaita uimareita riitti enemmän kuin altaaseen mahtui.

Asiakasmäärästä näki heti, että uimahallille oli ollut kova tarve. Toki valittamisen aihettakin löytyi, kuten aina löytyy. Ilkka-lehdessä kirjoitettiin 24. toukokuuta 1970, että Teuvan uimahalli ei sovellu uimataidottomille. Jutun mukaan lapset ja uimataidottomat unohdettiin täysin. Nimenomaan kuntalaisten uimataidottomuushan oli yksi tärkeimpiä kriteereitä, kun uimahallin rakentamisesta päätettiin. Ilkan jutussa luki: ”Nyt jos hyppäät Teuvan uimahallin altaaseen, vaikka sen matalampaankin päähän etkä osaa uida, niin todennäköisesti hukut, ainakin jos olet alle metrin mittainen.” Ulkona sijainnut lastenallas ei ollut vielä valmis, vaan se valmistui vasta kesän aikana.

– Teuva on ollut aina edistyksellinen kunta. Siihen aikaan uimahallit olivat maakunnassa harvinaisia. Kunnassa oltiin tarmokkaasti uimataidon opettamisen kannalla. Kunta esimerkiksi kustansi kaikille Teuvan kouluille reissun uimahalliin neljä kertaa vuodessa. Opettajat joskus aivan kantoivat lapsia veteen, kun heitä pelotti. Taisi pelottaa opettajiakin, Teuvan kunnansihteerinä toiminut Liisa Laurila naurahtaa. – Lapsia autettiin paljon. Myös kunnan työntekijöitä oli auttamassa lapsia pukemisessa ja peseytymisessä, hän jatkaa.

Yksi erikoisuuksista Teuvan uimahallissa olivat rappuset, joita pitkin altaaseen pääsi kävellen. Yleensä uimahalleissa mentiin veteen tikkaita myöten. Uimalippu maksoi aikuisilta 2 ja puoli markkaa ja lapsilta markan. Lisäksi lainatuista välineistä, kuten vaikkapa uimapuvuista ja pyyheliinoista perittiin pieni korvaus.

– Kyllä uimahallia käytettiin hyvin innokkaasti. Esimerkiksi pesäpallotreenien jälkeen oli mahtava käydä uimassa. Silloin, kun Antero Eklund oli uimavalvojana, hänellä oli tapana pitää erilaisia kisoja, kuten sukellusta päästä päähän, Laurila muistelee.

Kun kisaillaan, voi sattua kaikenlaista. Eräällä kerralla tapahtui sellainen juttu, että yksi mies sukelsi pohjaan niin, että aivan nahka lähti nenästä. Seuraavalla viikolla hänellä oli vihkiäiset. Nenä pistettiin kai kuntoon puuterilla ja vihille päästiin. Näin tarina kertoo.

Uimahallia siis kritisoitiin puutteistaan ja jotkut kuntalaiset olivat sitä mieltä, että uimahalli oli turha investointi, eikä sellaista olisi pitänyt rakentaa lainkaan. Kävijämäärät puhuvat kuitenkin omaa kieltään. Niistä lisää seuraavassa osassa.

Lähteet: Teuvan kunnan urheilulautakunnan pöytäkirjat, lehtileikkeleet, Teuva-Seuran arkisto ja Liisa Laurilan muistelut.

 

Maalisuora häämöttää

Teuvan uimahallin harjannostajaisia pidettiin keskiviikkona 14. toukokuuta 1969. Kunnanjohtaja Heikki Peltoniemi toivotti väen tervetulleeksi. Samalla hän kertoi uimahallin rakentamiseen liittyviä asioita. Tilaisuuden jälkeen työt keskeytettiin kesän ajaksi ja niitä jatkettiin jälleen syksyllä.

– Olin mukana uimahallin toiminnassa aivan alusta saakka aina vuoteen 2003. Siinä ehti nähdä ja kokea kaikenlaista. Minulla on sähköasentajan koulutus, mutta toimin aluksi sellaisena kiertävänä talonmiehenä. Sitten aika nopeasti siirryin uimahallille hallinhoitajaksi ja talonmieheksi. Mutta jo sitä ennen, rakennusaikana, kävin katselemassa, kun hallia rakennettiin. Mielestäni halli tuli aika äkkiä valmiiksi. Ehkä vähän liiankin äkkiä, sillä jotkut olivat sitä mieltä, että allas oli liian lyhyt. Olisi pitänyt olla 25 metriä. Paalutus tehtiin 13-15 metriin. Siellä tuli kallio sitten vastaan. Kurikassahan se tuli vastaan vasta 33 metrissä, kun siellä paalutettiin, muistelee Arvo Simpura.

Työt jatkuivat siis syksyllä. 1. lokakuuta 1969 Teuvan urheilulautakunta päätti kokouksessaan anoa 6000 markkaa kuntosalin painimattoa varten. Uimahallin alakertaan kuului kuntosali asianmukaisin varustein sekä takkahuone, jota ajateltiin kokoustilaksi. Pääkerroksessa oli altaan ja suihkutilojen lisäksi 30 hengen kahvio.

18. helmikuuta 1970 urheilulautakunta päätti, että uimahallin talonmiehen pestiin kuuluisi myös urheilukentän hoito. Kokous 4. maaliskuuta 1970 oli merkittävä, sillä se kokoontui uimahallilla ja samalla lautakunta kävi läpi koko rakennuksen ja tilat. Todettiin uimahallin olevan erittäin miellyttävä paikka ajatellen sen hyötyä ja siitä saatavaa huvia. Kokouksessa päätettiin, että laitetaan ilmoitus lehteen, jossa etsitään uimamaistereita tai vastaavia henkilöitä uimakoulujen opettajaksi. Niitä alettaisiin pitää heti, kun uimahalli valmistuisi.

Uimahalli saatettiin käyttöön 24. huhtikuuta 1970. Millaiset olivat ensikokemukset uudesta ja hienosta hallista? Lue sarjan seuraava osa.

Lähteet: Teuvan kunnan urheilulautakunnan pöytäkirjat, lehtileikkeleet, Teuva-Seuran arkisto ja Arvo Simpuran muistelut.

 

Uimahallin rakentaminen alkaa

Teuvan uimahallin rakentaminen aloitettiin elokuussa 1968 ja se kesti aina 1970 kevääseen saakka.

Arkkitehtitoimisto Usko Ahdin suunnitelmia alettiin toteuttaa elokuussa 1968. Uimahallin LVI-suunnittelun teki insinööritoimisto Veikko Tuutti Seinäjoelta. Rakennussuunnittelun taas teki insinööri Kalevi Pohto Lapualta ja sähköteknilliset työt suunnitteli sähköteknikko Tahvo Seppänen Teuvalta. Rakentaminen suoritettiin kunnan omana työnä ja työnjohtajana toimi rakennusinsinööri Raimo Karino. Rakennuksen tilavuus oli 2900m3 ja se jakautui kahteen kerrokseen. Pääkerroksessa oli uimahalli, jonka altaan mitat olivat 8*16,67m. Syvyys matalassa päässä 85cm ja syvemmässä päässä 180cm. Altaan kuutiotilavuus oli 180m3.

Teuvalainen Erkki Törmä oli yksi monista uimahallin rakentamisessa mukana olleista työmiehistä.

– Olin silloin 26 vuotias, kun olin rakentamassa uimahallia. Toimin lähinnä apumiehenä. En ollut aivan alusta lähtien mukana, vaan siitä saakka, kun montut oli jo kaivettu ja paalutettu. Tein muun muassa salaojaputkitusta. Mielestäni rakentaminen sujui aika pitkälti suunnitelmien mukaan. Se meni niin, että talvet rakennettiin ja kesät pidettiin taukoa. Uimahallin tarpeellisuudesta oltiin montaa mieltä. Minä en ollut oikein vastaan, mutta en puolestakaan. Mielestäni olisi ollut paljon muutakin, mihin olisi tarvittu rahaa. Sairaala puuttui ja työttömyyttä oli paljon. Sittenhän sairaalaa alettiinkin tehdä. Luulen, että uimahalliprojekti auttoi sairaalan saamisessa ja nosti asian framille, koska se herätti niin suuren hälyn.

Jos jonkun hauskan muiston kertoisin, niin työmaalla oli yksi mies, jolla ei oikein ollut ruokaan rahaa. Silloin testattiin allasta, että pitääkö se vettä. Kellarissa kulki käytävä altaan ympäri, että vuodot huomattaisiin. No kuitenkin, tämä mies sanoi, että paljonko maksatte, jos hän hyppää altaaseen. Kerättiin kolehti ja mies pulahti veteen. Siinä oli sellainen juttu, että mies asui lähellä uimahallia, joten suurta haittaa kastumisesta ei ollut, koska oli helppo käydä kotona vaihtamassa kuivat vaatteet päälle.

Vielä yhden asian Törmä paljastaa.

– Kun uimahalli tuli valmiiksi ja koitti päivä, kun lehdistö saapui kokeilemaan allasta, sanoin työkaverilleni Olavi Harjulle, että nyt kokeillaan, kun on vielä puhdasta vettä. Niin me menimme saunaan ja uimaan ennen kuin toimittajat tulivat. Taisimme olla ensimmäiset, jotka uivat Teuvan uimahallissa.

Veikkausvaroja saatiin rakentamiseen, kuten oltiin osattu odottaakin, yhteensä 175500 mk. Hallin valmistuskustannuksien oli laskettu olevan 380000mk, mutta laskelma oli tehty ennen devalvaatiota, joka tuli voimaan 1967. Jo rakennusvaiheessa oli luultavaa, että kustannukset nousisivat yli puoleen miljoonaan markkaan.

Uimahalli saavutti harjakorkeutensa 14. toukokuuta 1969. Silloin halli ei tokikaan vielä ollut valmis, vaan vielä paljon oli tehtävänä.

Lähteet: Teuvan kunnan urheilulautakunnan pöytäkirjat, lehtileikkeleet, historioitsija Kalervo Niemelän arkisto ja Erkki Törmän muistelut.

 

 

 

 

Mistä kaikki alkoi?

Teuvan uimahalli täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Mistä kaikki sai alkunsa ja mitä kaikkea matkan varrella on tapahtunut? Tejukan juttusarja käsittelee pääpiirteittäin uimahallin vaiheita syntytarinasta tähän päivään saakka.

On vaikea sanoa kenen ajatus uimahallin saaminen Teuvalle alun perin oli. Voidaan kuitenkin katsoa, että kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Teuvan Lions klubi päätti lahjoittaa kunnalle 10000 mk maauimalan rakennusta varten, edellyttäen, että rakennustyöt aloitettaisiin kahden vuoden kuluessa. Asiaa käsiteltiin valtuustossa useita kertoja. Teuvan kunnan urheilulautakunnan kokouspöytäkirjasta ilmenee, että kokouksessaan 19. lokakuuta 1966 lautakunta päätti yksimielisesti esittää kunnanhallitukselle, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin uimahallin saamiseksi Teuvalle. Tähän aikaan lautakunnan puheenjohtajana toimi Arvo Perälä. Jo aiemmin oli ollut puhetta maauimalasta, mutta sitä voisi luonnollisesti käyttää vain kesäisin, kun taas uimahallia ympäri vuoden. Todettiin myös, että uimahallin rakennuskulut eivät olisi paljoa suuremmat kuin maauimalan.

Näin päätettiin ja Lions klubi piti tarjouksensa voimassa, vaikka lopullisen päätöksen aikaan kahden vuoden määräaika olikin ylittynyt. Lisäksi järjestettiin pitäjässä keräys. Oli myös melkoisen varmaa, että hankkeeseen saadaan veikkausvoittovaroja. Uskallettiin lähteä tuumasta toimeen. Vuoden 1967 elokuussa valtuusto hyväksyi seinäjokelaisen arkkitehtitoimisto Usko Ahdin laatimat uimahallin piirustukset ja rakennussuunnitelmat.

Päätös uimahallin rakentamisesta aiheutti myös kritiikkiä. Kansalaisdemokraatit ehdottivat valtuutettu Lauri Harjulan johdolla, että vaikka uimahallia tarvitaan, rakennettaisiin 100000 mk lainalla, jota kunnanhallitus ehdotti ostettavaksi uimahallin rakennusta varten, sairaala. Kaikki kokoomuksen ja keskustan valtuutetut äänestivät kuitenkin kunnanhallituksen esityksen puolesta.

URHEILULAUTAKUNNAN kokouksessa 14. kesäkuuta 1968 käsiteltiin tulevan uimahallin paikkaa. Lautakunta päätti, että hallitus ottaisi uudelleen käsiteltäväksi paikkapäätöksen. Lautakunta katsoi, että paras paikka uimahallille olisi Arvi Saksalta hankittu alue keskustassa. Paikka olisi ollut joenpuoleisen kansakoulun tontilla lähellä jokea. (Tontilla toimi myöhemmin hammashoitola.) Tätä perusteltiin sillä, että koska pääosa uimahallin käyttäjäkunnasta olisi koululaisia, olisi hallin hyvä sijaita koulujen lähellä. Sitä pidettiin tarkoituksenmukaisempana kuin urheilukentän läheisyyttä. Teuvalla oli siihen aikaan jopa tuhat oppilasta ja uimataidon taso oli melko huono oppilaiden keskuudessa. Paikkaa perusteltiin myös paremmilla liikenneyhteyksillä.

Teuvan kunnanvaltuusto kuitenkin päätti, että uimahalli rakennetaan Rivakan urheilukentän läheisyydessä olevalle Heikki Säntiltä ostetulle maa-alueelle. Tätä perusteltiin sillä, että joka tapauksessa sivukouluista pitäisi tulla kuljetuksella uimahalliin ja pelättiin, että uimahalli aiheuttaisi liikaa hälinää koulujen läheisyyteen.

Uimahallin rakennustyöt aloitettiin elokuussa 1968.

TEUVAN KUNNANHALLITUKSEN kokouksessa 27. joulukuuta 1968 Teuvan Lions klubin presidentti Veikko Kylmälä lahjoitti yhdessä Onni Viitasen sekä Antti Saksan kanssa kunnan edustajille, valtuuston puheenjohtaja Matti Laurilalle ja kunnanjohtaja Heikki Peltoniemelle 10 000 markan määräisen lahjakortin uimahallin rahoittamiseen. Uimahallihankkeen toteuttamiseksi perustetun keräystoimikunnan puheenjohtaja, Kalevi Ketola ja toimikunnan jäsen Erkki Koppelomäki luovuttivat pitäjän alueella syksyllä 1968 suoritetun kansalaiskeräyksen tuoton, yhteensä 12100 markkaa. Rahaa keräyksessä kertyi 10 947mk, sahatukkeja 710 markan arvosta, rakennustavaraa 200, lankaa 150, nauloja 50 markan ja soraa 40 markan arvosta. Kunnan kiitokset lahjoittajille ja kerääjille esitti kunnanvaltuuston puheenjohtaja Laurila.

Miten rakentaminen pääsi alkuun? Oliko ongelmia ja miten budjetti kesti? Tästä lisää sarjan seuraavassa osassa helmikuun aikana.

Lähteet: Teuvan kunnan urheilulautakunnan pöytäkirjat, lehtileikkeleet, historioitsija Kalervo Niemelän arkisto.